Poistumis- ja evakuointiturvallisuus kuntoon
Poistumis- ja evakuointiturvallisuus on tärkeä osa varautumista. Varsinkin kun tiloissa oleskelee tai asuu ihmisiä, jotka eivät omatoimisesti voi pelastautua.
Meillä on sattunut useita tuhoisia tulipaloja tällaisissa kohteissa. Eniten ihmishenkiä menetettiin Lapinlahdella vuonna 1966 ja Virroilla 1979, joissa kuoli kolmisenkymmentä asukasta.
Teksti: Ari Tuori · Kuva: Kimmo Kaisto
Pelastuslaki määrittelee, miten omatoimisen varautumisen tulisi tapahtua. Laissa sanotaan selvästi, kenelle vastuu kuuluu, eli kiinteistön omistajalle sekä toiminnanharjoittajalle. Toiminnanharjoittajien kanssa asiasta keskusteltaessa saa usein yllättävän kommentin, jossa tämä kertoo evakuointivastuun olevan pelastuslaitoksella. Onpa jopa todettu yrityksellä olevan sopimus pelastuslaitoksen kanssa, jossa viranomaisen pitää olla viidessä minuutissa paikalla.
Jopa tulipalon kohteeksi joutuneissa yrityksissä ei korjausrakentamisen jälkeen löydy asianmukaisia evakuointivälineitä. Edes onnettomuudet eivät ole opettaneet varautumaan. Tukiasumiskohteen turvallisuuspäällikkö on kertonut ohjeesta, jossa ovet lukitaan ulkopuolelta, etteivät asukkaat poistu huoneistaan palohälytyksen sattuessa.
Vähenevät resurssit uhkana
Liikuntaesteisten evakuoinnissa tikittää aikapommi. On vain ajan kysymys, koska seuraava ihmishenkiä vaativa onnettomuus tapahtuu. Uhka johtuu siitä, että hoitotyön resursseja kavennetaan jatkuvasti. Yövuorossa on ainoastaan yksi hoitaja, eikä evakuoinnin lisäapua ole käytössä tai odotettavissa kovinkaan nopeasti.
Kohteiden varautuminen on heikolla tasolla. Edes vähimmäisvaatimuksia ei ole täytetty. Vähimmäisvaatimuksena pidän evakuointilakanoiden käyttöä potilas- ja asiakassängyissä – siihen tulisi kuulua myös asianmukainen evakuointipatja tai tuoli. Pitää muistaa, että nämä välineet ovat apuna myös paikalle saapuvalle pelastuslaitokselle.
Liikuntarajoitteiset mittariksi
Harjoittelua ei suoriteta ollenkaan, ja jos harjoitellaan, niin evakuoinnin aikaa mitataan terveiden ihmisten poistumisajalla. Ei sillä, miten paljon aikaa menee, kun edes yksi liikuntarajoitteinen on tuotu ulos kohteesta.
Omatoimisen varautumisen tulee koskea myös julkisia rakennuksia, kuten kauppakeskuksia. Miten moneen julkisen kohteen kerroksiin pääsee hissillä? Millä liikuntarajoitteinen pyörätuolia käyttävä henkilö tulee ulos, kun hissit eivät ole käytössä palohälytyksen sattuessa?
Esteettömyys on trendisana, jolla houkutellaan ihmiset monikerroksiseen kauppakeskukseen. Esteettömyys katkeaa kuitenkin silloin, kun rakennus pitää evakuoida.
Olin mukana Mutual Trust -hankkeen asiantuntijana vuosina 2018–2019. Projektin vetäjä kirjasi eräästä uudesta juuri valmistuneesta kauppakeskuskohteesta
180 korjattavaa asiaa, kun julkisen tilan käyttöä tarkasteltiin liikuntarajoitteisen ihmisen kannalta.
Tuki- ja palveluasumisen kohteilta vaaditaan poistumisturvallisuusselvitys. Tämä tuo vastuun arvioida muun muassa kohteen poistumisturvallisuutta ja evakuointiturvallisuuden tasoa. Huomioita tulee kiinnittää myös harjoitteluun, josta tulisi pitää kirjaa.
Oikeanlainen välineistö tarpeen
Kohteisiin pitäisi vaatia myös oikeanlainen välineistö evakuointia varten, ja omatoimisuutta vaaditaan erityisesti tilanteen alkuvaiheessa. Poistumisturvallisuutta kehitetään jatkuvasti, ja toiveena on, että poistumisturvallisuusselvitykseen (PTS) tulee jatkossa uudistuksia.
Tärkeässä roolissa ovat pelastusalan ammattilaiset ja erityisesti palotarkastajat. He voivat ohjeistaa kohteen tuntevina hankkimaan oikeanlaista välineistöä. Sitä ja koulutusta on saatavilla. Suomessa on yrityksiä, joissa on laaja asiantuntemus poistumisturvallisuusvälineissä, koulutuksessa ja harjoitusten järjestämisessä. Turvallisuusala on koko historiansa nojannut yritysmaailmaan osaamisen kehittämisessä, ja näin se on jatkossakin.
Lähtökohtaisesti toiminnanharjoittajan vastuulla
Palotarkastaja Marja Tuomisto Helsingin kaupungin pelastuslaitokselta kertoo, että erityiskohteissa tehdään palotarkastuksia tapauskohtaisesti noin 1–3 vuoden välein. Niissä käydään läpi erilaiset poistumisturvallisuuteen liittyvät asiat, lähtien kiinteistökohteen teknisistä turvallisuusratkaisuista evakuointijärjestelyjen toteuttamiseen asti. Myös pelastussuunnitelmaa käydään läpi, ja siinä muun muassa ohjeistetaan henkilöstöä toimimaan poikkeustilanteissa.
Tuomisto muistuttaa, että toiminnanharjoittajan pitää omatoimisesti varautua ensitoimenpiteisiin hätätilanteissa. Esimerkiksi henkilökunnan pitää pystyä aloittamaan evakuointiin liittyvät toimenpiteet. Lähtökohtaisesti kohteen turvallisuus onkin toiminnanharjoittajan vastuulla, eikä pelastuslaitoksilla ole erillisiä sopimuksia evakuointiin tai muihin toimenpiteisiin liittyen.
”Pelastuslain mukaan tuetun asumisen kohteissa ja hoitolaitoksissa velvoitetaan tekemään poistumisturvallisuusselvitys. Selvitykselle tehdään erillinen arviointi ja sen ajantasaisuutta arvioidaan palotarkastuksen yhteydessä. Jos toiminnassa on tapahtunut olennaisia muutoksia, tulee päivitetty poistumisturvallisuusselvitys toimittaa uudelleen arvioitavaksi.”
Erityiskohteissa järjestetään poistumisturvallisuusselvityksen arviointiin liittyen myös evakuointiharjoituksia, joissa esimerkiksi mitataan aikaa evakuoinnin toteuttamisessa öisin olevan henkilöstömitoituksen aikana.
Tuomisto myös korostaa sitä, että erityiskohteissa pitää asukkaiden pystyä poistumaan hätätilanteissa, eikä heitä saa sulkea huoneistoihinsa.
Kerrostalokohteissa asunnot ovat palo-osastoja, ja niistä poistuminen voi olla vaarallista, jos esimerkiksi porraskäytävässä on savua.
”Palotarkastuksissa on lukituksen suhteen käynyt ilmi, ettei lukitus automaattisesti aukea hätätilanteissa. Silloin edellytetään, että tehdään korjaavat toimenpiteet.”
”Toiminnanharjoittajat suhtautuvat turvallisuuteen vakavasti ja toimivat viranomaisten antamien määräysten mukaisesti”, Marja Tuomisto sanoo.
Teksti: Esa Aalto